Lukujärjestys

5. Vaihda lukujärjestystä.


Tämä vihjeeni koskee ennen kaikkea uutta testamenttia. On hyvä lukea uutta testamenttia järjestyksessä Matteuksesta Ilmestyskirjaan. Tekstin tultua kovin tutuksi tästä lukemisen järjestyksestä poikkeaminen on antanut aivan uusia näköaloja. Olen käyttänyt seuraavaa ryhmittelyä:

Pasi Turusen suositus uuden testamentin lukujärjestyksestä.

1. Ryhmä – Matteuksen evankeliumi, Galatalaiskirje, kirje Hebrealaisille, Jaakobin kirje, Juudan kirje.
2. Ryhmä – Markuksen evankeliumi, 1 ja 2 Pietarin kirje.
3. Ryhmä – Luukkaan evankeliumi, Apostolien teot, Paavalin kirjeet (Room. 1 ja 2 Kor., Ef., Fil., Kol., 1 ja 2 Tess., 1 ja 2 Tim., Tiit.)
4. Ryhmä – Johanneksen evankeliumi, Johanneksen kirjeet, Ilmestyskirja.

Tämän ryhmittelyn taustalla on ajatus siitä, että kuhunkin ryhmään sijoitettua uuden testamentin teosta yhdistää jokin kirjoittajaan tai aihepiiriin liittyvä tekijä.

Jumalan lupaus.

Jumalan lupaus Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää (Hepr.13:5) on aivan liian  takuutodistus, jotta voisi riskeerata kaiken ja seurata häntä uskon varassa.

Näinpä minäkin yritän uskon varassa käydä tätä taivalta eteenpäin vaikkajoskus se on vaikeaa - mutta mitä muuta voin sillä hetkellä tehdä kun usko meinaa loppua - lepään Kaikki Valtiaan Isän käsivarsilla. Ne kantavat tuntu miltä tuntu - näytti miltä näytti.
Huomenna sytostaatti päivä,mutta luotan Jeesukseen Jumalan Poikaan, että Hän on minun vierelläni kipujeni keskellä.

Minä ja minun suuri suuni.

Erään lukijan toivomuksesta toistan jälleen tätä!!!

Puhdista sydämeni, sinä Vapahtaja, kalliilla verelläsi. Puhdista minut kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja valaise se, mikä sydämessäni on pimeää - anna sanasi valaista minun ymmärrykseni. Murra se, mikä minun sydämessäni on kovaa ja paatunutta ja vastustaa Pyhää Henkeä - murra se sanasi vasaralla. Anna minulle särjetty ja nöyrä henki, arka tunto sinun sanasi edessä

Me tiedämme kaikki oman elämän tarinamme ja se on voinut jättää meihin pysyviä haavoja - arpia joita emme ehkä itse huomaa, mutta toiset huomaavat. Olkaamme siis armollisia toisiamme kohtaan, sillä emmehän tiedä mitä arpia lähimmäisellämme on ja jonka perusteella hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy - puhuu mitä puhuu, mutta ei huomaa sitä itse.
Kohdelkaamme siis toisiamme, niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Tässä on suuri haaste meille jokaiselle.

Puhuminen on hopeaa,mutta vaikeneminen kultaa. Oppikaamme laskemaan 10:neen ellei jopa sataan, ettemme tekisi haavoja toisillemme - eiulkoisia eikä sisäisiä.

Jos pystyisimme oppimaan ulkoa vain yhden Uuden-testamentin jakeen, panemaan se käytäntöön, niin ettemme koskaan rikkoisi sitä vastaan,niin uskoakseni voisimme ratkaista puolet tai jopa kolmeneljäsosaa kotiemme ja seurakunnan,(jotka olemme me) ongelmista.


Tämä jae on Efesolaiskirjeessä(4:29):
"Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi."

Eikö ole hämmästyttävää, että sinulla ja minulla on voima tuoda armoa toisille käyttämällä sanoja oikein?

Sen sijaan, että olisimme saatanan purkuryhmän jäseniä.

Matt.15:11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."

Neil T Anderson: Vapauttava totuus

Onko sydämmesi pehmeä?

Jos savi on jähmettynyt, savenvalaja käyttää päiväkausia kastellakseen sitä ja vaivatakseen sitä perusteellisesti, kunnes siitä tulee taas pehmeää. Kesti 20 pitkää vuotta "kastelua ja vaivaamista" ennen kuin Jaakobin sydämestä tuli kyllin pehmeä. Mooses tarvitsi 40 vuotta erämaavaellusta ennen kuin hänestä tuli nöyrin ihminen maan päällä (4.Moos.12:3) - sellainen, joka kykeni johdattamaan israelilaiset pois Egyptistä.

Raamattu varoittaa, että emme saa paaduttaa sydämiämme: Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne (Hepr.3:15).
Meille on mahdollista uskovina, että meillä on herkkä sydän aikansa, mutta kun Jumala puhuu jostakin tietystä asiasta, saatamme päättää olla nöyrtymättä ja pikemminkin haluamme olla kovasydämisiä. Sellaisina emme ole oikealla paikalla, sillä raamattu julistaa: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak.4:6).

Herra ei päästä meitä ihan vähällä. Hän sallii meille olosuhteita, jotka pehmittävät meitä, jotta sydämistämme tulisi taas nöyriä ja taipuisia. Israelin kansa oli täydellinen esimerkki tästä. Mietipä vain, kuinka monituisia kertoja Jumala salli heidän joutua nälänhätään, vaikeuksiin ja sorron alle, tappioihin ja vankeuteen pehmittääkseen heidän sydämiään ja auttaakseen heitä palaamaan hänen luokseen!