lauantai 31. lokakuuta 2009

Minä ja minun suuri suuni.

Erään lukijan toivomuksesta toistan jälleen tätä!!!

Puhdista sydämeni, sinä Vapahtaja, kalliilla verelläsi. Puhdista minut kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja valaise se, mikä sydämessäni on pimeää - anna sanasi valaista minun ymmärrykseni. Murra se, mikä minun sydämessäni on kovaa ja paatunutta ja vastustaa Pyhää Henkeä - murra se sanasi vasaralla. Anna minulle särjetty ja nöyrä henki, arka tunto sinun sanasi edessä

Me tiedämme kaikki oman elämän tarinamme ja se on voinut jättää meihin pysyviä haavoja - arpia joita emme ehkä itse huomaa, mutta toiset huomaavat. Olkaamme siis armollisia toisiamme kohtaan, sillä emmehän tiedä mitä arpia lähimmäisellämme on ja jonka perusteella hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy - puhuu mitä puhuu, mutta ei huomaa sitä itse.
Kohdelkaamme siis toisiamme, niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Tässä on suuri haaste meille jokaiselle.


Puhuminen on hopeaa,mutta vaikeneminen kultaa. Oppikaamme laskemaan 10:neen ellei jopa sataan, ettemme tekisi haavoja toisillemme - eiulkoisia eikä sisäisiä.

Jos pystyisimme oppimaan ulkoa vain yhden Uuden-testamentin jakeen, panemaan se käytäntöön, niin ettemme koskaan rikkoisi sitä vastaan,niin uskoakseni voisimme ratkaista puolet tai jopa kolmeneljäsosaa kotiemme ja seurakunnan,(jotka olemme me) ongelmista.


Tämä jae on Efesolaiskirjeessä(4:29):
"Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi."

Eikö ole hämmästyttävää, että sinulla ja minulla on voima tuoda armoa toisille käyttämällä sanoja oikein?

Sen sijaan, että olisimme saatanan purkuryhmän jäseniä.

Matt.15:11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."

Neil T Anderson: Vapauttava totuus

0 kommenttia: