2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".
3 Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
Voitko kuvitella tuota yötä? Aabrahamin sielussa on täytynyt riehua todellinen taistelu. Kuinka Jumala saattoi pyytää häneltä sellaista?
Mutta jokin Aabrahamin sydämmessä syrjäytti kaikki nämä kysymykset ja ajatukset - hänen Herran pelkonsa. Herra oli puhunut ja hän totteli
Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
Pane merkille sanat varhain seuraavana aamuna.
Oletko koskaan kuullut jonkun sanovan: "Jumala on puhunut minulle asiasta viime kuukausien aikana - en vain ole vielä tehnyt sitä"? Hän on juuri paljastanut Jumalan pelon puutteensa.
Herran pelko on vapisemista Hänen sanojensa edessä. Se tarkoittaa sitä, että me tottelemme, vaikka emme tiedä syytä siihen tai näe sen tuomia etuja. Se tarkoittaa, että tottelemme vaikka emme ymmärtäisikään. Me tottelemme vaikka se koskisikin.
Meidän tulisi olla kuuliaisia Jumalalle - ei siksi mitä Hän voi antaa, vaan siksi kuka Hän on!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti